Blogi #7

Osallisuusagentin kynästä: Järjestökenttä muutoksessa ja murroksessa

Järjestötoiminta on murroksessa. Järjestötoimijat ovat joutuneet ottamaan käyttöön uusia menetelmiä ja totuttelemaan uusiin normaaleihin. Osaan uusista normaaleista on jouduttu tottumaan hyvinkin lyhyellä aikataululla, jotta toiminta pysyisi käynnissä ja näkyvissä. Myös järjestöjen rahoitus voi osittain olla uhattuna tulevaisuudessa.

Lainaten KOSTI ry:n toiminnanjohtajan Sirpa Nevasaaren joulukuun uutiskirjeessä esiin nostamia pohdintoja:

Poikkeuksellinen vuosi vei myös meidät keskipohjalaiset järjestötoimijat uuden eteen; etsimään uusia tapoja ja keinoja kohdata, toimia vapaaehtoisena sekä tehdä työtä etäyhteyksien välityksellä. Huolta kannettiin yhdessä niin turvallisuuden ja terveyden kuin yksinäisyyden lisääntymisen osalta.

Jos näitä sanoja aletaan näin jälkeenpäin toden teolla pohtimaan, niin voidaan vain hämmästellä, kuinka paljon toimintaa ja elämää jouduttiinkaan sopeuttamaan viime vuonna. Niin järjestöt, vapaaehtoiset kuin me työntekijätkin jouduimme aivan uuden eteen, kun toimintaa täytyi alkaa toteuttamaan etänä. Perinteiset tapaamiset, kohtaamiset ja kahvittelut muuttuivat etäkeinoin järjestettäviksi. Osa näistä jouduttiin karsimaan kokonaan pois, jotta kanssaeläjien ja -toimijoiden turvallisuus ja terveys säilyisi.

Nämä em. etäkohtaamiset eivät ole aina sujuneet täysin ongelmitta. Välillä yhteydet pätkivät, kamerat eivät toimi tai joku unohtaa mikin päälle aivastaessaan. Joskus diojen tai muiden asiakirjojen jakaminen ei ole ottanut onnistuakseen, vaikka kuinka yrittää. Nämä ovat varmasti asioita, joista monet ovat jossakin kohtaa ajatellut, että menisipä tämä pöpö nyt pois, niin ei enää tarvitsisi. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Osa näistä digimenetelmistä on varmasti tullut järjestökentälle jäädäkseen. Ihmisten kohtaamista on mahdollista tehdä sekä kasvotusten että myös etänä internetissä. Tähän myös SILTA yhteisöklubi pyrkii tulevaisuudessa tarttumaan ottamalla käyttöön verkkoalustan, jonka kautta nuoret, työssäkäyvät ja eläkeläiset voivat halutessaan kohdata toisiaan, saada vertaistukea ja tulla kuulluksi etänä.

Muutokseen vastatessaan järjestöt ovat saaneet aikaan erään todella tärkeän asian: Järjestöjen toiminnan tärkeys tuli entistä laajempaan tietoon poikkeusaikana, sillä järjestöt kykenivät nopeasti vastaamaan ja muuntautumaan siihen tarpeeseen, jonka poikkeustila toi tullessaan. Järjestöt toimivat matalankynnyksen tukena ihmisille tarjoten heille tietoa ja vertaistukea tilanteeseen, joka poikkesi rajusti normaalista. Toivottavasti järjestökentän huomiointi ja tärkeys muistuu ihmisten mieleen myös normaali olosuhteissa; toivottavasti sen tärkeys huomioidaan myös rahoituksen säilymisenä.

Lopuksi tahtoisin heittää teille, arvon lukijat, pienen pohdinnan: Voitaisiinko jatkossa ajatella, että kolmas sektori ei ole pelkkä julkisen sektorin täydentäjä, vaan eräänlainen rinnalla kulkija, vertainen, kuten poikkeustilankin aikana todettiin? Järjestökenttä ei vain täydennä puuttuvia aukkoja, jotka julkinen sektori jättää, vaan se hoitaa omaa tehtäväänsä välittäen tietoa ja matalankynnyksen tukea tarjoten.